Elämän helppous

Istuskelin tuossa kotonani rappusilla ja tuijotin tallinseiää. Rakensimme tämän talon ja tallin vuonna 2006 ja pari vuotta siitä isä rakensi tallin tuplasti isommaksi. Syynä oli äidin uusi työ. Hän nimittäin perusti ajoneuvoverhoilu -yrityksen ja siirsi osan yli puolesta tusinasta ompelukoneestaan toiseen rakennukseen ja käytännössä teki tallista niin ahtaan, ettei isä sinne enää mahtunut. Huomattuaan tulleensa savustetuksi ulos omalta mukavuusaalueeltaan, isä otti ja teki uuden tallin vanhan jatkoksi. Kokonaisuudessaan siis pelkkä autotallimme on isompi kuin edellinen talomme Aisapojanpolulla. Kuitenkin..! Koska tallia ei tehty nykyisenkokoiseksi samana vuonna, on maalipinnatkin sipaistu seinälautoihin eri aikoihin. Siinä seinää tuijotellessani panin merkille kuinka vanhan tallin sininen pinta on astetta hailakampi kuin sen jatkopalan. Vielä pari vuotta niin hieno mustikansininen talo ja talli sointuvat nätisti taivaan vaaleaan sineen kirkuen uutta maalipintaa.

Nykyaikana voisin pitää harvinaisena käsitettä talkoot. Vai kuinka moni voi sanoa olleensa talkoissa tässä viimeisen, sanotaan seitsämän vuoden aikana? Kun talon maalipinta haalistuu niin se pitäisi maalata uudelleen tai sitten siihen voi läjäistä päälle muovisia levyjä, jotka näyttävät ihan samalta kuin oikea puuseinä, mutta ovat niin mahtavia, ettei niiden väri haalistu auringossa. Ei varmasti haalistu! Ei muuten haalistu kun yrittää polttaa, antaa lillua vuosisadan merenpohjassa tai kaatopaikalla tai heittää happoa päälle. Ei haalistu, ei. Eikä katoa. Siinä on Herra virtasen talo taas niin eko-ekoa, ettei ole sademettistä edes risua katkaistu. Hyvä: aavikoituminen estetty. Ainiin ja se ilmaston lämpeneminen. Seuraavat miljoona vuotta voimme peittää kaatopaikat ja muut jätekasat aidon puun näköisellä immortal-muovilla. Näyttääpä ainakin nätiltä --eikä haalistu.

Nykyään on elämä niin helppoa. Kun hommaat tällaisen talonseinän, niin ei enää ikinä tartte tehä sille mitään. Se kestää monelle sukupolvelle. Täältä tullaa autuas toimettomuus! Tallin ovet aukeavat automaattisesti, koska se on ohjelmoitu tunnistamaan pihaan kaartava auto, kamerat seuraavat liikkeitämme ja pöntöt ottavat kuvia menopeleistä, jonka kaasua ei edes kukaan paina, koska vakionopeudensäädin. Puhelimista puuttuu näppäimet, koska nykyaikana kaikki on niin vaivatonta, ettei tarvi kuin hipaista, jos edes sitäkään. Parisuhde toimii facebookin kautta ja vierailut ystävien luona hoituvat google mapsilla.
Kauppareissulla käydään kylän isoimmassa marketissa, koska sieltä löytää kaiken, eikä tarvitse erikseen käydä joka ainoassa pikkupuodissa kyläraitin varrella. Ja jos me suomalaisetkin vielä lähetään menemään ruottinmallilla nii ei kaupoissakaan tarvitse törmätä niihin elämäänsä kyllästyneisiin kassatäteihin, jotka vain siirtävät ostoksia ohitseen niin, että automaattinen 360-viivakoodinlukija pääsee ottamaan hinnat ylös ja laskemaan ne yhteen. Ei tartte kassatyypin ku  hipasta ruudulla loistavaa "loppusummaa" ja siitä sille maksetaan. Kyllä sitä ite kukin kyllästys moises hommas. Sen takia kait sitä kohta on joka kaupassa ittepalvelukassa. Otetaan vaan piippari käteen ja lapataan tavarat kyytii. Ei tartte ees kahtaa kertaa tavaroita lastata. Pois se kärryihin-hihnalle-kasseihin -kierto.

Tämän elämän helppouden ja yksinkertaisuuden aiheuttaman toimettomuuden jälkeen vielä toitotetaan, kuinka ihmisen pitäisi rauhoittua, rentoutua ja ottaa aikaa itselleen. Tottahan se on, että ihmisellä menee paljon aikaa kaikenlaiseen tekemiseen. Pitää juosta metroon (nehän kulkee nii harvoin, että sinne on oikeesti kiire), pitää mennä töihin, käynnistää tietokone, hoitaa lapset. Ihminen on automatisoitunut. Aamulla herää, menee töihin, laittaa koneet päälle ja huolehtii, että ne hoitavat tehtävänsä, menee kotiin, laittaa lapset playstationin ääreen ja tapaa ystävänsä facebookissa. Ja seuraavana päivänä sama rulianssi. Viikonloppuna ihminen kytkee autopilottinsa pois päältä ja ns. rentoutuu, -latautuu. Kaikki tekevät kaikkea, mutta eivät kuitenkaan mitään.

Tässä minä istun auringon haalistamilla puuportailla onnellisen toimettomana ja tuijotan tallin seinää. Parinkymmenen vuoden sisään sitten maalaamme sen uudestaan.

Ylläsviikonloppu 20.-22.4.2012

Alotanpa tän rästikirjottamisen varhaisimmista unohtuneista. Kuvantäytteistä postausta tässä teille nyt sitten.

Olimma kaveripiirin kans jo jonku aikaa suunnitellu et lähtisimmä porukalla mökkeilemään Ylläkselle. Reissu toteutettiin huhtikuun lopulla. Ensimmäinen kaveri tuli juna/bussikyydillä Kolariin (jossa mää silloin tosiaan asuin) ja loput ajelivat omalla autolla Oulusta. Mökille päästiin joskus illemmasta, -tarkkaa aikaa en ennää muista mut kuitenki sillee et kerittiin kaikkea vielä touhuta ennenku tuli pimeää.

Eka homma mökille päästyä oli tietenki laittaa tulet takkaan
Tulimestarina taisi hääriä tampereen-sankarimme

Seuraavaks aukastiin ja isonnettii avanto, jotta saatii veet
kannettua mökkiin ja sauhnaan

Nääki täs mukavasti autto. Huutelivat rannalta et
työmiehen viivat näkyy, et kantsiis nostella housuja

Saunaan ja pukuhuoneeseen väännettii seuraavaks tulet.

Mökki.

Juomat pysy näppärästi kylmänä

Niii olihan meillä toki ruokaaki mukana !

Lauantaina lähettiin käymään eka Ylläsjärvellä, mut oli nii
huono keli et siel ei oikee ollu mittään. Jatkettiin matkaa Leville

Tosiaan keli oli melkosen surkea ja harmaa. Ei onneks meille käyny yhtä
huonosti ku tolle punaselle kaaralle. Auto oli melekee täynnä lunta
mikä oli tullu sen takaikkunasta aika ilosen näkösesti sisään.
Ei tiietä miten auton kyydissäolijoille oli käyny.

Toisen auton takapenkkiläinen<3 se on ihan omaa luokkaansa se

No kai sois ite kullaki tommonen ilime ku kaikki
muut pöydässä on jo saanu sapuskansa

Seuraavaks suunnattiin keilaamaan. Oltii varattu rata jo Ylläsjärvellä pysähtyessä, mut jouduttiin siirtään meän ratavarausta tunnilla ku tajuttiin et meil menee matkas ja syödes nii kauan aikaa ettei oltas keritty. Sit lopulta eksyttiin väärään keilahalliin mikä sit osottautu kans halvemmaks ku se mihi oltii jo varaus tehty. Peruttiin se alkuperänen varaus ja mentiinki tähä halvempaan hallii. Mä veikkaan et siel alkuperäsel keilahallil ei enää päästettäs sisään tyyppiä joka soittaa ja sanoo ekana puhelimeen: "no *sukunimi* tässä taas moi!". Tuli meinaan niin monta kertaa sinne soitettua..

 

Lähtöpäivän aamu

Pysähyttiin viel Kolarissa kauppaan, syömään ja kahvitteleen ja sit nää
yhet jatko matkaa Oulua kohen ja jättivät mut Kolariin

Täs meän koko mökkiporukka kokonaisuudessaan. Huomatkaa tuo blondi tossa eturivin vasemmalla laidalla! Se hääri siel kameran takana ahkerasti koko viikonlopun nii sitä sit käy syyttäminen et tästä tuli isommanpuoleinen kuvapostaus.

Kiitos kaikille mukanaolleille kivasta viikonlopusta! Oletta ihania ja rakkaita<3 lässynlää<3