Kun olin pieni, ajattelin kaikista itseäni vanhemmista, että vau, tuo on tuollainen viisas aikuinen, joka tekee kaiken oikein. Aikuisilta kysyttiin aina apua. He tiesivät mitä pitää tehdä, jos on pyörästä mennyt kumi puhki tai naapurin pojan kanssa tullut riitaa. Kaikkeen oli ratkaisu. Aina. Vanhemmat ihmiset olivat niitä, joita katsottiin ylöspäin. Jollaisiksi haluttiin tulla.
Täytin pari vuotta sitten 18. Olin siis lain silmissä aikuinen.
Olo ei vain ollut yhtään sellainen. Ajattelin, että oikea aikuisuus tuleekin
sitten vasta parin vuoden kuluttua. Silloin olen viisas, nuori aikuinen.
Silloin minulla ei ole ongelmia. Loppujen lopuksi en alkanut huomata kummoisia
eroja 16 vuotiaan ja parikymppisen välillä. Ihan kuin kehitys vain pysähtyisi
jossain vaiheessa aivan totaalisesti. Kun on tarpeeksi vanha, tiedonimukyky
lakkaa toimimasta ja aletaan toimia malleilla mitä on siihen mennessä keritty
oppia.
Oli hienoinen pettymys huomata etteivät aikuiset olekaan sen
fiksumpia kuin kukaan muukaan. Naapurin kanssa on riitaa, parisuhteet eivät
kestäkään, kaikkea ei voikaan korjata, kaverista puhutaan ikävään sävyyn selän
takana eikä kaikilla menekään niin hyvin. Ei olekaan varaa vuokraan, kaikilla
ei olekaan töitä, kaikki eivät ole onnellisia tai tyytyväisiä.
Aikuiset ovat satuolentoja. Taruja, joita meille syötetään totena
koko elämämme niin kauan, että itse tajuamme tulleemme huijatuksi. Tätäkö tämä
onkin? Rahahuolia, ihmissuhdesolmuja, järjettömiä morkkiskrapuloita sunnuntai-aamuna, naistenlehtien "näin teet itsestäsi nuoren näköisen" (lue; "näin huijaat iseäsi") -mainoksia.
Puliukko heräilee ojanpohjalta kerjäämään
lantteja seuraavaa kaljaa varten, vanhat miehet kopeloivat tyttöjen berbereitä
baaritiskillä, facebookissa nelikymppiset herjaavat toisiaan
kirpputorilla ja poliitikkojen ahtaat mielipiteet ja arvomaailmat estävät
kaikilta tasa-arvoisen avioliiton. Ihminen, -lapsi, nuori tai aikuinen, on vain
tyhmä, itsekäs olento, jonka perimmäinen tarkoitus on toimia vain itsensä
hyväksi.
Vaan pata kattilaa soimaa. Jatkossa aion ihan yhtälailla huijata
noita nuoria tulevaisuutemme toivoja esittämällä hyvää roolimallia ja ns.
aikuista. Aion olla sotkussa raha-asioideni kanssa, hukata kotiavaimeni, tehdä
vääriä valintoja, kompastella, riidellä naapurin kanssa ja varastaa pikkuhilut
löytämästäni lompakosta. Aion opettaa
pikkusiskoille mikä on oikein ja mikä väärin, neuvoa miten sotkuista selvitä ja
samalla olla itse opastusteni varoittava esimerkki.
Silti, -huolimatta tästä kaikesta, sisälläni asuu edelleen se pieni lapsi, joka pääsiäisenä -97 hukkui vaarin kumisaappaisiin ja keräsi rahansa kotipihan rahapuista. Ei muuta kuin kattila päähän, lusikka tanaan ja aikuista leikkimään!
äidiltä kysyin kuinka lintu lentää
miksi hauki on kala, kaikki tämä hämmentää
joten pähkäilyt sikseen, takas leikkikehään
harjottelemaan kuinka hiekkakakkuja tehään.
