Tässä on jo jonkin aikaa antanut tiettyjen asioiden odottaa. Vähän turhankin pitkään kohta. Opinnäytteen kirjallinen osuus ei vain ota edetäkseen. Itseasiassa en ole vielä käytännössä aloittanutkaan, vaikka deadlinekin oli jo viime perjantaina. Käykö syyttäminen kahden päivän ruumiinilämpöni poikkeustilaa, joka kaatoi minut opinnäytteen kahden viimeisen tekopäivän ajaksi sohvan pohjalle?
Periaateeni olla viemättä töitä kotiin ei tässä oikein tunnu toimivan. Koulussa on yksinkertaisesti liian vähän aikaa tehdä sekä kirjallista- että varsinaista työtä. Vika on tosin suurelta osin aivan omani, sillä valitsin oppariksi sen verran haastavan työn, että kouluajan jakaminen myös kirjoittamiselle on pitkälti mahdotonta. Perinteinen mekaaninen pajatso ei ole ihan joka puuseppäopiskelijan ensimmäinen ajatus opinnäytetyötä mietittäessä. (Kuvia siitä, jahka työ on kokonaan valmis ja viimeistelty!)
"Kaikki ajallaan"
Mutta kun se odottavan aika on niin pitkä! Asiat eivät parane odottamalla, saati etene ollenkaan. Paremminkin pysähtyvät johonkin yhteen tiettyyn hetkeen. Kappas, olen edelleenkin tässä: telkkarin ääressä, sänkyni ei-seinänpuoleisella laidalla. Katson teeveen tarjontaa, olematta sen enemmän kiinnostunut mistään erityisestä. Ohjelma ohjelman perään odotan vain seuraavaa surkeaa showta, koska jokin pieni piru aivojeni sokkeloissa väittää, ettei minulla muka ole tärkeämpää tekemistä. Että onhan tässä aikaa...
Tiskit ehtii tiskata huomennakin ja opparin kirjoittaminen on muutenkin myöhässä, joten miksi enää kiirehtiä? Koulun loputtua on rutkasti aikaa hakea ja olla töissä, joten miksi suotta vaivata päätään työhakemuksilla, kun on niin paljon muutakin ajateltavaa.
...kuten Rillit huurussa ja sen jälkeen alkava subin maanantaileffa.
Hoidan asiat sitten kun ne ovat ajankohtaista.
Vähän nipottavampi asenne, herkempi mieli ja taito murehtia kaikki maailmansurut ennen nukkumaanmenoa, niin olisin jo ajat sitten kehittänyt itselleni kuukauden ressimenkat tai vähintään keskivaikean masennuksen.
Mun puolesta tuo huolestuminen saa odottaa. Pitää ensin hoitaa juoksevammat asiat pois alta ja sitten vasta ressaantua, jos siltä vielä silloin tuntuu.
