Yksi kaksi

Kaveri soitti hälyn tos äsken. Soitin sille takas ja se pyys mua tilaan sille taksin.
Se kuulosti nii krapulaiselta et tilasin sille invataksin.

Olen ihana ystävä<3

Puhelinmyyjä

- Muttakun minä en käytä nettiä!
- Kaikkihan sitä käyttävät. Pitää maksaa laskut, lukea uutiset ja tottakai myös päivittää facebookkia!
- Ei mulla ole facebookkia. Kuulun siihen pieneen ernu-vähemmistöön, jotka eivät sitä käytä.
- Ai, noh. Niin. Eihän se pakko ole. Mutta pitäähän laskut maksaa?
- Ei mulle tuu kesällä laskuja. Ja mulla on puhelimessa tarpeeksi hyvä netti. Sillä pärjään jos jotain tarvii.
- No mutta eihän tietokoneesta ole mitään hyötyä, jos siinä ei ole nettiä.
- Minun kai pitänee sitten hommata vain vanhanaikainen kirjoituskone. Siihen ei kaiketi tarvitse sitä nettiä?
- ...mustepatruunat ovat kalliita
*pitkä hiljaisuus*
- No mutta millainen liittymä sulla puhelimessa on?

Ollappa kivi

Olen aavikko, johon vesi vaan uppoaa, ilman mitään näkyvää, saati tuntuvaa vaikutusta. Ärsyttävä ja äänekäs pikkulapsi kaappaa minut liian kirkuvanpunaiseen lapioonsa ja heittää muovisankon pohjalle. Pyörittelee, sekoittaa ja lopulta kääntää kokonaan ympäri. Olen hiekkakakku, joka saa koristeekseen kolme tuntia mällätyn Hubba-Buban.

Rauhaa ei kestä pitkään, sillä kohta matkaan pitkin lätäköitä ja mutaisia lehtiä jonkun kengänpohjassa. Kun alleni osuu tasaista maata, päätän tarttua siihen kiinni kaikin voimin. Huono idea. Limainen olemukseni kiinnittää kantajan huomion ja minut irroitetaan vetämällä kenkää ronskisti maata pitkin.

Kohta jään melko kirjaimellisesti taas jonkin jyrän alle, kun perhetilaihmefarmari ajaa ylitseni. En ehdi pyöriskellä takarenkassa pitkään, kun jo päätän jatkaa matkaani renkaanvaihdon yhteydessä likana korjausmiehen käsissä. Kahvihuoneessa siirryn kuivuneeseen pullaan, jota käsien omistaja ei haluakkaan syödä.

Hetken jo ajattelen olevani turvassa rumassa pullassa, mutta vielä mitä! Seuraavassa sekunnissa lennänkin jo komeassa kaaressa ulos, jossa iso kuolaava tanskandoggi nappaa minut kiinni. Ehdin juuri ja juuri tarttua sen nenän päähän ennenkuin muu pulla sujahtaa koiran isoon suuhun. Tähän väliin en kehtaa edes kertoa missä kaikkialla tuon kuonon kanssa kävin, mutta lopulta koira jolkotteli kotiinsa ja minä pääsin tiputtautumaan huoneen nurkkaan koiran aivastaessa.

Laiska siivooja löytää minut ja lakaisee maton alle piiloon. Ei mikään maailman paras piilopaikka, sillä Tonnikeiju Kanta-astujien tukiryhmä jylistää ylitseni tasaiseen tahtiin ja jossain vaiheessa olen aivan varma, että joku yrittää hyppynaruhyppelyn ennätystä samaisella matolla.

***

Kello on kahdeksan illalla. Löydän itseni jostain sängyn ja peiton välimaastosta. Koko päivän olen toivonut olevani vain iso kivi: liikkuisin vasta seuraavalla jääkaudella.

Olo alkaa olla jo lähempänä normaalia. Sillä sekunnilla, kun pystyn kääntämään kylkeäni ilman , että sisälläni pyörähtää Särkänniemen kaikki vuoristoratalaitteet ja niiden tapaiset, päätän, etten enää ikinä halua kokea moista krapulaa.