Nallikarissa tuulee. Tuulee niin kovaa että autosta noustuani liu'un samantien takarenkaan ohi auton taakse liukkaalla pienellä parkkipaikalla. Joudun hilautumaan hetkeksi auton sisään suojaan, jotta saan savukkeeni sytytettyä. Käännän selkäni tuuleen ja nojaan siihen. Se ottaa minusta hellän, mutta jämäkän otteen ja pystyn rentoutumaan.
Kuulen ajatukseni selvemmin kuin aikoihin. "Mitä sinulle kuuluu?" ääni sisälläni kysyy. Kysymys hätkähdytti, koska se tuntui tulevan niin syvältä. Vedän raitista ilmaa filtterin läpi pitkään ja hartaasti keksiäkseni miten vastata. Tämä auto ei kuulu minulle, koska pankki omistaa sen vielä osin. Chopanin kahdeskymmenes nocturne kuuluu radiosta.
Hassu kysymys, jota ei ihan oikeasti näemmä kannattaisi lähteä analysoimaan vaan vastata vain totuttuun tapaan: "Ihan hyvää."
Kaikenlaista on tämän kirjoitustauon aikana ehtinyt tapahtua. Lopetin työt viimevuoden alussa aloittamassani paikassa. Ilmapiiri oli siellä ikävä, työ oli ikävää ja kolmivuoroisuus ei sopinut itselleni alkuunkaan.
Myin kesällä pari viikkoa pullaa markkinoilla ja kauppojen nurkissa, mutta se se vasta surkeaa olikin. Pomo oli arvaamaton kuten myös käteen maksetun palkan suuruus.
Etsin töitä sillä asenteella, että melkein mikä tahansa kelpaisi. Löysin apumiehen paikan johon ei tarvittu aikaisempaa työkokemusta. Ala, jolle apumiestä haettiin oli minulle melko vieras, mutta ei yrittänyttä laiteta. Lähetin hakemuksen ja yllätyksekseni minut kutsuttiin haastatteluun ja isommaksi yllätykseksi sain kuin sainkin paikan vaikka jo haastattelussa selvisi, ettei telineasennuksessa ole mainittavammin naisia ollut.
Ensimmäinen sopimukseni oli kuukauden mittainen. Työt sujuivat ja työkaverit ottivat minut mukaan porukkaansa. Sopimuksia uusittiin ja palkkaa nostettiin pikkuhiljaa. Viihdyin duunarihommissa todella hyvin. Puolen vuoden jälkeen minulle kirjoitettiin toistaiseksi voimassa oleva työsopimus.
Huominen näyttää valoisalta. Syksyn aikana muutin uuteen kämppään, -isompaan ja siistinpään kuin aiempi luukkuni-, ja ostin paremman auton, jotta olisi mukavampi ja turvallisempi ajaa pitkää työmatkaa.
Ehdin myös olla parisuhteessa tässä välissä Se ei kuitenkaan harmiksi kestänyt.
Joka tapauksessa: olen onnellisempi kuin viime vuonna tähän aikaan. Asioita on jäänyt taakse, mutta se on eteenpäin pääsemisen hinta.
Ehkä alan taas kirjoittaa.
