Viikolla 8

Oli vähän puhetta viime viikon puolella, et täl viikol tulis päivitystä viikonlopusta ja useempaa kuvaa ku yleensä. Tää merkintä poikkeaa nyt aiemmista silläki tavalla et mainitten täs postaukses nimiäki, mitä en tosiaan oo aikasemmin tehny, niinku tarkimmat on varmaanki jo huomannu. Kuvat tulee melko randomis järjestykses eikä ne vältti liity toisiinsa millään tavalla. Kameran takana on pyöriny pääasias Matte.

Ei kai näissä kuvissa ole mitään yhteistä?

 

 

 

 

Musta ja Matesta ei ollu Santran ja Mirkun seuraks yöllä ku
ne alko kattoo Disney-piirrettyjä netistä.

Aamulla sit menin tarkistaan sivuhistorian. Ilmeestäki
voi päätellä et piirrettyjähän siel oli kateltu yö. Kylläkyllä.

Matella on monokkeli.

.

 

 

HUOM! Kuvia ei ole muokattu, eikä niihin ole lisätty mitään tai poistettu mitään. Kuvien mielipiteet ovat niiden omia eikä alkuperäisiä sanomia ei ole yritetty muuttaa tai muokata millään tavalla. Kuvat on ottanut melkein ammattilainen, joka tietää näistä asioista. Kuvauksissa ei vahingoitettu eläimiä. Kuvat ovat henkilökohtaisia, eikä niitä saa käyttää kaupalliseen tarkoitukseen tai luovuttaa kolmansille osapuolille.

Car me vie, car mes joies

Saakeli siellä on kylmä! Aamulla en jaksanut konetta käynnistää senkään vertaa, että olisin katsonut aloitusnäytössä olevasta forecan pikakuvakkeesta pakkaslukemat. Tottakai ajattelin, että on yhtä lauha kun eilenkin. Nyt on ollu pari päivää jo melko kylmä, mutta eilen pakkanen lauhtui alle kahdenkymmenen.

Heräsin aamulla kaveri kainalossani. Siinä oli niin lämmin vain olla hänen lähellään, mutta pakotin itseni ylös puoli kahdeksalta. Puin ylleni ja laitoin tukkani. Toinen jäi nukkumaan hiljaisesti tuhisten. Ennen kouluun lähtöäni käärin hänelle vielä sätkän ja jätin tulitikkuaskin ja viestin pöydälle. Oli mukava kun kävit<3. Ehdin vielä kouluunkin aivan ajallaan.

Avatessani ulko-oven pakkanen iski kasvoihini, mutta en enää kehdannut nousta takaisin asuntooni laittamaan lisää hynttyytä ylle. Haparoin taskustani avainnipun ja hain isältä saamani miestenpyörän varastosta. Nostin kuulokkeet korville ja annoin musiikin virrata korvistani sisään täyttäen aamun hiljaisuuden ja peittäen alleen pyörän ratinan polkiessani pois lumisesta pihasta. Siltojen kohdalla joki, joka virtaa sen verran kovaa, ettei se kerkeä jäätyä, höyrysi niin sakeasti, ettei eteensä meinannut nähdä. Yritin turhaa vetää takkini vetoketjua enemmän kiinni, koska tuntui siltä kuin pakkanen olisi yrittänyt purra kaulaani irti. Olin unohtanut äidiltä viemäni huivinkin kämpille. Yleensä pieni punainen jenkki-huivi on aina kaulassani lämmittämässä.

Koulupäivä kului hitaasti ja kahvitaukojen jälkeiset savut polttivat keuhkojani. Vedin hupun syvälle päähäni väistääkseni pakkasen syyttävät sivallukset. Sinun ei pitäisi olla täällä, sinun ei pitäisi tehdä noin. Tunsin takaraivossani äidin pettyneen katseen joka kerta kun savu valui ulos huulieni välistä. Poltatko sää nykyään? joku kysyy. En. En katso kysyjää silmiin vaan tumppaan tupakkani hankeen ja harpon takaisin hallille.

Vaivun ajatuksiini vuoleskellessani epämuodostumaa puun sileästä pinnasta. Puhe ja koneiden häly taustalla sulautuu sumeaksi huminaksi korvissani. Puukkoni lipsahtaa hieman ja veistää palan etusormestani. En ensin huomaa sitä ollenkaan, mutta kun katson tarkemmin, huomaan pienen palan ihoa olevan melkein irti. Käyn huuhtelemassa käteni, verta ei tule paljon, mutta kirvelee. Käärin palan laastariteippiä sormen ympärille, jatkan vuoleskelua ja vaivun takaisin ajatuksiini.

***

Olen aivan jäässä kun pysäytän pyöräni varaston oven eteen. Puhaltelen hetken jäätyneisiin sormiini ja heitän pyörän muiden viereen. Hetken varastossa lämmiteltyäni suuntaan tien toisella puolella olevaan kauppaan. Jokin mietityttää minua ankarasti, mutten ole vielä valmis jakamaan ajatuksiani kenenkään kanssa. Pysähdyn kaupan ovien eteen roskakorin viereen ja katselen hetken ympärilleni. Kerrostalot kohoavat hiljaisina kohti taivasta. Keski-ikäinen pariskunta riitelee jostain pubin edessä.

***

Ystäväni keskeyttää soitollaan uneni. Lähdetkö kanssani elokuviin? Olen liian unessa vastatakseni myöntävästi. Vaihdan puhelimeni profiilin oflineen ja käännän kylkeä. En pysty enää nukkumaan. Katselen hetken kivistä seinääni ja liu'utan kättäni sen rosoisella pinnalla. Olen hereillä.


Paina tästä

Yksi maa, kaksi kansaa ja talvi

Suomi on taas niin hyvä maa elää. Täällä lapin korkeuksilla on taas hupaisa seurata hesalaisten talvikaaosta. Sitä melkein jo odottaa, mitä ne keksivät ensi vuonna!

Pääkaupunkiseudullahan ajettiin tässä joku aika sitten parinsadan auton kolarit. Miten osasivatkaan?! Hei c'mon stadin kansa! Helsinki ei ole oma always sunny etelän valtio vaan osa pikkuista pohjoismaata, Suomea. Täällä tulee talvisin lunta, mikä taas meinaa sitä, että on liukkaampaa kuin kesällä ja mm. tämän takia pitää ajaa hiukkasen varovaisemmin ja varata lisää aikaa töihinmenoon tms.

Voi vaan kuvitella ku Heikki Hoppunen ajattelee aamulla lähteä töihin autollaan puoli kahdeksalta, kuten tavallista. Ensin hän kiroaa sitä, että talvisin on lunta (!!), sitten pakkasta ja sitä ettei ottanut lapasia mukaan palelluttaessaan keskikämmenpeukalonsa raaputtaessaan umpijäiseen tuulilasiin aivojensa kokoisen reiän. Rapatessa meni ainakin vartti ylimäärästä aikaa! Nyt on jo kiire.

Lunta tulee vaakatasossa, mutta Heikki on ajanut autollaan jo 15 vuotta! Yhdesti jopa kolmoskehän ulkopuolellakin. Eli taitoa löytyy kuin Kovalaiselta konsanaan. Jossain kohdin matkaansa haipakka-Heikki huomaa joutuneensa kitkarenkaisella katulaivallaan keskelle kovaa sumaa, jossa autoja on tiellä poikittainkin. So not, mulla on kiire, mä nyt meen tästä läpi. Tadah, mahtoi Heikkiä kyrsiä kun kolmeasataa kiitävä airbagi pamahtaa naamalle, kun pöllyävän lumen seasta ilmestyy yhtäkkiä toisen auton perä ja siihen pasahtaa mersunsa keula. Voivoi.

Ympäri menhään, yhteen tulhaan

Met lappalaiset pyörittelemmä silmiämme, et ihan tosi nyt..! Viime talvenakin lumi yllätti hesalaiset aivan totaalisesti. Kävin oikein itse henkilökohtaisesti paikalla pahimman lumitulvan aikaan: isoimmatkin kävelykadut olivat pelkkiä kinttupolkuja, jollaisia näkee enemmän mökkikansan huussipolulkuina. Hauskaahan siinä oli huiviinsa hihitellä, kun koko kahden päivän kaupunkireissullaan näki vain yhden ainokaisen auran. Huvittavan näystä kuitenkin teki enemmänkin ne seikat, että aura oli kapeampi kuin sänkyni, matalampi kuin viime joulun muovikuusi ja kaiken kukkuraksi joku ukkeli lapioi laitetta esiin lasten sinisellä muovilapiolla uudenhieno karvalakki syvällä päässään, villalapaset vaan viuhuen.

Täs on oikeestaan melko vähän lunta ku vertaa siihen mitä
mää näin käynnilläni. (tosiaan näit googlekopioita taas)

Viime talvenahan ei sitten tullut näin pahoja kolareita etelä-suomen suunnalla, koska kaikki autot olivat melko hienosti jääneet lumen alle jumiin ja tiet olivat nii huonossa kunnossa aurauskaluston puutteellisuuden johdosta. Eivät ihmiset sitten ajaneet niin paljon. Tänä talvena oli tiet saatu putsattua paremmin. Olin kuitenkin kolareista kuultuani enemmän sitä mieltä, että olisi ollut turvallisempaa, että autot olisivat tänäkin vuonna jääneet nukkumaan talviuntaan kinosten alle. Silloin olisivat vain sitkeimmät eivätkä kiireisimmät liikenteessä.

Ei mulla muuta. Ajelkaahan varovasti!