Heräsin aamulla kaveri kainalossani. Siinä oli niin lämmin vain olla hänen lähellään, mutta pakotin itseni ylös puoli kahdeksalta. Puin ylleni ja laitoin tukkani. Toinen jäi nukkumaan hiljaisesti tuhisten. Ennen kouluun lähtöäni käärin hänelle vielä sätkän ja jätin tulitikkuaskin ja viestin pöydälle. Oli mukava kun kävit<3. Ehdin vielä kouluunkin aivan ajallaan.
Avatessani ulko-oven pakkanen iski kasvoihini, mutta en enää kehdannut nousta takaisin asuntooni laittamaan lisää hynttyytä ylle. Haparoin taskustani avainnipun ja hain isältä saamani miestenpyörän varastosta. Nostin kuulokkeet korville ja annoin musiikin virrata korvistani sisään täyttäen aamun hiljaisuuden ja peittäen alleen pyörän ratinan polkiessani pois lumisesta pihasta. Siltojen kohdalla joki, joka virtaa sen verran kovaa, ettei se kerkeä jäätyä, höyrysi niin sakeasti, ettei eteensä meinannut nähdä. Yritin turhaa vetää takkini vetoketjua enemmän kiinni, koska tuntui siltä kuin pakkanen olisi yrittänyt purra kaulaani irti. Olin unohtanut äidiltä viemäni huivinkin kämpille. Yleensä pieni punainen jenkki-huivi on aina kaulassani lämmittämässä.
Koulupäivä kului hitaasti ja kahvitaukojen jälkeiset savut polttivat keuhkojani. Vedin hupun syvälle päähäni väistääkseni pakkasen syyttävät sivallukset. Sinun ei pitäisi olla täällä, sinun ei pitäisi tehdä noin. Tunsin takaraivossani äidin pettyneen katseen joka kerta kun savu valui ulos huulieni välistä. Poltatko sää nykyään? joku kysyy. En. En katso kysyjää silmiin vaan tumppaan tupakkani hankeen ja harpon takaisin hallille.
Vaivun ajatuksiini vuoleskellessani epämuodostumaa puun sileästä pinnasta. Puhe ja koneiden häly taustalla sulautuu sumeaksi huminaksi korvissani. Puukkoni lipsahtaa hieman ja veistää palan etusormestani. En ensin huomaa sitä ollenkaan, mutta kun katson tarkemmin, huomaan pienen palan ihoa olevan melkein irti. Käyn huuhtelemassa käteni, verta ei tule paljon, mutta kirvelee. Käärin palan laastariteippiä sormen ympärille, jatkan vuoleskelua ja vaivun takaisin ajatuksiini.
***
Olen aivan jäässä kun pysäytän pyöräni varaston oven eteen. Puhaltelen hetken jäätyneisiin sormiini ja heitän pyörän muiden viereen. Hetken varastossa lämmiteltyäni suuntaan tien toisella puolella olevaan kauppaan. Jokin mietityttää minua ankarasti, mutten ole vielä valmis jakamaan ajatuksiani kenenkään kanssa. Pysähdyn kaupan ovien eteen roskakorin viereen ja katselen hetken ympärilleni. Kerrostalot kohoavat hiljaisina kohti taivasta. Keski-ikäinen pariskunta riitelee jostain pubin edessä.
***
Ystäväni keskeyttää soitollaan uneni. Lähdetkö kanssani elokuviin? Olen liian unessa vastatakseni myöntävästi. Vaihdan puhelimeni profiilin oflineen ja käännän kylkeä. En pysty enää nukkumaan. Katselen hetken kivistä seinääni ja liu'utan kättäni sen rosoisella pinnalla. Olen hereillä.
Paina tästä
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti