Monster-mainoksen päätön "en tykkää" -mies

Hitto että väsyttää. Olisi enää 15 minuutin matka kotiin. Olen jo melkein moottoritiellä. Pääni nyökähtää ja rengas tärisee sekunnin verran univiivalla, kuten eräs kaverini sen aikoinaan muuan Provinssi-roadtripillä nimesi. Tiedättehän sen valkoisen reunaviivan hujakoilla olevan röpyläisen alueen, jonka on tarkoitus viestiä kuskille, että aikalailla piennarta pitkin jo mennään?
Ei tule mitään.
Poistun liikenteen seasta seuraavasta liittymästä Takukankaan levähdyspaikalle. Sammutan autoni, vedän käsijarrun päälle ja kaadan penkin selkänojan. Jos hetken levähtäisin. Seuraava muistikuvani on kun avaimet tippuvat kädestäni, mutta sekin on vain välähdys, joka ei onnistu kiskomaan minua unesta.

Herään viideltä. Poskeeni on painautunut kuluneen penkin pintakuviot. Viereeni on parkkeerannut rekka. Aurinkokin on vaihtanut paikkaa niin, että autoni on jäänyt varjoon. Olen nukkunut tässä yli tunnin ja se paitsi näkyy naamassani, myös tuntuu oikeassa pakarassani puutumuksena. Nostan penkin takaisin ajoasentoon ja lähden ajamaan loppumatkaa Ouluun.

Olen niin kyllästynyt tähän jatkuvaan väsymykseen. Väsyttää herätä aamulla neljältä. Väsyttää ajatella seuraavan päivän työvuoroa. Hirvittää odottaa seuraavaa yövuoroa. Väsyttää nukkua vapaapäivät, joita on vähän ja nekin hujan hajan missä välissä sattuu. Väsyttää hymyillä, väsyttää kuunnella, väsyttää keittää kahvia. Tienaan, maksan veroja, maksan vuokraa ja laskuja. Väsyttää ja lyön laimin kaikkia ystäviäni sen takia.

Mihin hävisivät ne illat, kun viimeiset pennosen hupenivat seurustelujuomiin ja huolta huomisesta ei tunnettu? Oli vain fiilis, että elämä kyllä kantaa ja huomennakin selvitään. Mihin jäivät ne kauppareissut, jolloin ostoksia koriin lapatessa piti samalla laskea kuinka paljon rahaa jää jäljelle. Maitoa yksi purkki, jäljellä 7,50 euroa. Nuudelipussi. Jäljellä 6,90. 25. päivä. Yhdeksän päivää kelan tukiin. Tällä selviää mainiosti.

Ei rahassa mitään vikaa ole, mutta vähemmälläkin pärjäisi. Olisin valmis puolittamaan palkkani jos saisin tuplasti enemmän omaa aikaa. Kolmivuorotyö ei ole ihmistä varten. Eikä pyhäpäivinä työskentely, vaikka kuinka olisi tuplaliksa.

Jumitan koneeni ääressä, mietin nukkumista, mutta ajatus tuntuu ikävältä tähän aikaan illasta. Kuudelta siis. Päätän valittaa hetken murheitani maailmalle ja jatkaa mielekkäämmän työn etsimistä. Tämän vuoden jälkeenkin haluan löytää puhelimesta ja koneelta paljon kuvia kuluneesta 12 kuukaudesta ja muistella niiden hienoja hetkiä.

.

Päivä kuin mikä tahansa

Heräilen aamulla ääneen, jota en tunnista. Se voi olla auran kolinaa. Tai sitten lintu lensi ikkunaan. Saattoihan se olla myös pyllähtänyt mummoparka. Mikään näistä edellämainituista ei varmaan kuulosta läheskään samalta toisiinsa verraten. Kertoisin, mistä ääni tarkalleen ottaen tuli, jos tietäisin.

Kello käy puolta kahtatoista, kun laitan puuroveden kiehumaan. Lasken veden ja puuron suhteen väärin ja aamiaisestani tulee hyvinkin keittomaista. Tyydyn kuitenkin aikaansaannokseeni, koska mitään muutakaan ruokaa ei nyt ole tarjolla. En ole käynyt ruokakaupassa aikoihin. Puurokeittoa ryystellessäni lueskelen postilaatikkoon kolahtanutta Metsäsjä-lehteä. En ole mitenkään erityisen kiinnostunut lehden jutuista ja yleensä viskaan tuon tuomisen suoraan lehtikeräykseen. Tänään päätin kuitenkin vilkaista, josko löytäisin jotain mielenkiintoista. Suomessa on noin 380 000 metsästäjää. Olen yksi heistä ja kuulun lehden tietojen mukaan niin sanottuihin aktiivisiin metsästäjiin, eli käyn vähintään kerran vuodessa pyytämässä. Tilastoja, tilastoja. Susia on liikaa, susia on liian vähän. Ilveksien ja karhujen kanta on hyvä. Kenen tieto on oikeaa? Kuka tarkisti faktat ja laski ahmat?

Poliisilta tulee viesti, joka ilmoittaa passini saapuneen ja sen voi hakea Ärrältä. Äitikin laittaa viestiä, jossa kysyy minut kotiin huomiseksi, jotta voisimme syödä koko perheen kanssa yhdessä pitkästä aikaa, koska isosiskoni on viimeinkin palannut takaisin Thaimaasta kotiin muutaman kuukauden työharjoittelun jälkeen.

Kiskon jalkaani kaverilta joululahjaksi saamani villasukat, kaulaani kiedon kirpparilta löytyneen kaulahuivin ja käsieni suojaksi pääsevät söpöt marianne-lapaset, jotka sain tuparilahjaksi Keminmaan ystävältäni. Tarkistan vielä, että kotiavaimet ovat mukana ennen kuin löyn oven perässäni kiinni ja lähden kävelemään keskustaa kohti. Matkalla mietin missä kohtaa Kirkkokatua on R-kioski, kun en muistanut koskaan pyörähtäneeni kyseisessä. Se kuitenkin löytyy S-marketin vierestä. Jollain tapaa minua huvittaa tilanne jossa H, M, S ja R ovat vierekkäin. Henkkamaukka, ääs-market ja ärrä.

Käyn Stockmannilla mietiskelemässä mihin käyttäisin kummitädiltä joululahjaksi saamani lahjakortin, mutta ainakaan tällä reissulla ei tartu mitään erikoista mukaan. Yksi keno kuponki ja punainen sytkäri vain, jotka nekin lähtevät mukaan perinteisellä rahalla, mistä muuten kuulin, että ruotsalaiset olisivat luopumassa. Ainakin Hyvien ja huonojen uutisten mukaan.

Kahvi maksoi CH:ssa kaksi euroa, santsikuppi 0,5 euroa, mutta sen jätin väliin. Vaasan ruispalat maksoivat sentin alle puoltoista egeä. Keno maksoi 2 euroa, sytkäri 80 senttiä enemmän. Pakastin pitäisi taas sulattaa. Eilen tekemäni jauhelihakastike on mautonta. Sähkölasku pitäisi maksaa. Laitanpa uuniin tulen. Tiskaaminen. Kirjoitan ensin jotain.
Kahvia.

.

vuosi 2013

Puhelimesta ja koneelta löytyi läjä kuvia viime vuodelta. Kuvat tuovat mieleen hyviä muistoja vuoden 2013 varrelta, joten päätin koota niistä melkein koko vuoden kattavan kuvapostauksen.

Huhtikuussa oli hieno päivä lasketella Ylläksellä

Opinnäytetyöksi valmistettu pajatsokin valmistui juuri ajallaan

kulmakorujen olemassaoloa

Katusoittajat<3

Coolest pool ever

Yksi vuoden parhaimmista roadtripeistä tällä
porukalla

mökkeilyä

mökkeilyä

mökkeilyä

mökkeilyä

mökkeilyä

mökkeilyä

Auto jätti meät mökkireissun päätteeks tien varteen.

*pew pew*

selfie ja koska moottoripyörä

Luulaja-roadtripiltä

tähän liittyy mahtava tarina joka sisältää
alkoholia, ikäviä naapureita, läpi kesäyön valvomista
ja pyykinpesua

taiteiden yö

Ruusukatu! Tän ohi/läpi ei voinu kävelle ilman et päivä parani huomattavasti

Redrama!

tunturireissulla

lintumettäl

lukuisia korttipeli-iltoja mahtu vuoteen

Syysmyrsky Einon tuhosia

Mökkeilyä jälleen. Jääkaapin työntely kinoksissa mökkitien päästä mökille ja veden lämmittelyä saunaan.

Luovaa ongelmanratkaisua kun mittariston valot eivät toimi

sanni<3

Tarina kolopallon jäähdyttimestä: ei toiminut tuolla
roadtripillä. Matka oli ikimuistoinen tämän ongelman takia!

Itsellekkin tuli hommattua oma menopeli (y)
Edustuskuva hänestä.

Joulu palojoensuussa. +
Omistan nykyään hienoimman joulujumpperin

uusi harrastus

Vuoden viimeisiä minuutteja
Missä valo pitenee, siinä asento levenee :---D

Näin. Tällainen oli vuoteni kuvien muodossa.
Paljon kerkesi tapahtua ja monia ihania hetkiä koettiin yksin ja yhdessä kavereiden kanssa.
Kiitos kaikille mukana olleille.
Myös vuosi 2014 olkoon seikkailuntäyteinen.