Kostonkierre ja Kokkola-reissu part. 2

Pidinpäs viikon vapaata täältä blogistani. Ehkä johtuen enemmän siitä, että vietin viimeistä viikkoani Oulussa pitkään aikaan, joten kulutin aikani mielummin kaikkeen muuhun kuin koneella istumiseen. Tästä postauksesta nyt sit tulee viime viikon muisteluteksti.

Viime maanantai (19.3.) oli Minna Canthin päivä, jos en nyt ihan väärin muista. Tasa-arvoista päivää siis viettelimme. Kahvitauolla ystäväni +20v mietti: "Tasa-arvon nimissä ei mennä tänään syömään, koska kenialaisetkaan ei saa ruokaa ja koska sää oot homo"

Viikko alkoi muutenki tosi hilpeästi, koska myöhästyin yks aamu kymmenisen minuuttia ja kaverit päätti tehä källit ja teipata mun työkengät lattiaan. Koska olen reilu ja oikeudenmukainen ihminen, päätin kostaa.

Harmi vain etten tienny kumpi ystävistäni oli källin tehny nii vähän niinku kostin molemmille siirtämällä heidän kengät eri paikkoihin ja sitomalla nauhat yhteen.

Tästähän koko homma sitten lähti hyvinkin hienosti vyörymään. Kun ei tiedä kuka alotti nii ei tiiä kelle napauttaa takasin nii seuraavana aamuna löysin kenkäni näin --->




<-- Annoin takaisin ripustamalla puolestani kaverini kengät kattoon.

















                                  
                                         kaverit kosti^
<-- minä kostin


Ja tällasta tää oli aikalailla koko viikon. Pakkohan se oli näemmä jotai keksiä viimeselle viikolle ennen toppi-jakson alkamista, ku ei kuitenkaa nähä toisiamme ihan lähiaikoina ku ollaan kaikki nii eri paikoissa.


Lauantaina oli tarkoitus pitää mun läksiäisiä, koska tosiaan tää toppi alko tänää. Sijaintini on nyt pohjoisessa kaukana kaikesta. Seuraavat kymmenen viikkoa vietän aika tiiviisti Kolarissa kaukana kaikesta. Hädin tuskin puhelinkaan toimii puhumattakaan tästä netistä. Menee tuplasti aikaa kirjottaes näitä päivityksiä ku tää katkoo nii pahasti..Välil ehin kirjottaa pitkästikki kaikkee ja sit menee netti ja kaiken joutuu käyttään kiinni et saa yleensäki kaiken takas toimimaan. Mukavaa..

Mutta niin. Perjantaina lähin käymään taas pikareissun Kokkolassa erään kivaisan tyypin tykönä. Kirjoitin viime kokkolareissusta postauksen (Roadtrip, Kokkola, Pekka ja revontulet), jossa mainittiin kyltistä, jossa ilmoitettiin Raahen olevan superkaupunki. Sainpas kuvan mokomasta kyltistä tällä kertaa!

Okei ei tosta saa mitään selvää, koska puhelinlaatu, minä kuskina ja kuvaajana (turvallista?) MUTTA siinä lukee ihan oikeesti et TERVETULOA SUPERKAUPUNKIIN. Nii.

Puhelinlaatu (y)

R ja H oli vastassa Halpa-Hallilla ja veivät mut sit siitä viihtysään pikku kahvilaan. Myöhemmin suunnattiin sit vielä vanhan kaupungin läpi West Coast Billiardille (ehkä kirjotin ton oikein, ehkä en..) ja Seurahuoneelle viettämään iltaa. Kokkola poikkeaa sinänsä Oulusta et siel on oikeesti sellasia viihtysiä mestoja jois oli tosi mukava vaan hengailla ja jutella. Pointsit Kokkolalle siis. Tosin musta tuntuu et noi on ymmärtäny mattojen tarkotuksen väärin. Ekassa baarissa oli nimittäin näin ---->

Seuraavana aamuna heräilin kivasti R:n tyköä ja suunnattiin sieltä H:n luo ja sit lähettii kolmeen pekkaan ajamaan takasin Oulua kohen. Illalla porukka tuli mun luo iltaa viettään. Pari kaveria Keminmaastaki poikkes kylässä ohikulkumatkallaan. Lähempänä puoltayötä päätettii ottaa reteesti ja kävelyn sijasta tilattiin tilataksi ja mentii jatkoille Becksuun. Ku hienosti tultii nii hienosti kans lähettii, eli taksilla myös kotiin. Seuraavan päivän ajon takia olin jättäny iltani juomasaldon kahteen kaljaan ja yhteen mustikka-shottiin.

Sunnuntai aamuna pakkasin kaiken tarpeellisen autoon ja lähdin ajamaan kotia kohti. Keminmaassa vaihdoin autoa ja jatkoin lopulliseen määränpäähäni Kolariin.

Näiltä hoodzeilta lisää myöhemmissä postauksissa! Seuraavaan kertaan siis !

Vuodet vieriä saa

Löysin vanhoja äikän vihkoja ja päiväkirjoja ku hiihtolomalla kävin kotona pyörähtään. Olin alunperin ettimäs vanhoja piirustuksiani, mut samasta kasasta löyty paljon muutaki tavaraa mitä en muuttojeni yhteydes ollu vieny pois. Nostalgisia hetkiä ku luki noita vanhoja kirjotuksia. Enkä ees muistanu et olin joskus kirjottanu päiväkirjaaki. Ei siel kyl mitää jännää ollukkaan. Pääasias olin kertonu päivän tapahtumista ja hassuista mietteistäni.

Mut kuitenski. Vanhasta äikänvihkosta löyty harjotus, jossa oli pitäny kirjottaa tarinalle alotus ja lopetus, mut ei sitä väliosaa ollenkaan. Aattelin huvikseni kokeilla kirjottaa kokopitkän kertomuksen käyttäen tota alotus-lopetus juttua.

***

1st POV

Mummot on taas vallanneet markettien pelikoneet, kirosin mielessäni maleksiessani pelikonerivin ohitse. Pudotin 20 senttiset takaisin taskuuni. Täällä niitä ei ainakaan voisi pelata.

Löydän itseni kotini eteisestä puolisen tuntia myöhemmin. Nappaan aurinkolasit nokaltani ja heitän ne samaa kyytiä avainten kanssa eteisen pöydälle. Avaimet osuvat kulhoonsa ja aurinkolasit kolahtavat vaimeasti sen viereen. Kuinka monesti olenkaan toistanut saman rituaalin? Noh, ainakin niin useasti, ettei enää tarvitse heittämisen jälkeen palata takaisin nostaakseen kulhostaan ohisinkoutuneet avaimet paikoilleen. Pysähdyn peilin eteen ja huokaan syvään. Tumma tukka sojottaa pääosin ylöspäin, mutta osa on hiuksista haluaa elää omaa ernuelämäänsä osoitellen kapinoiden itään ja länteen. Miksi, oi miksi?

Kävelen yksiöni ikkunan ääreen napsauttaen matkallani kahvinkeittimen päälle. Avaan ikkunan vaikka on vielä helmikuuta ja pakkastakin, -ilmaston ns. lämpenemisestä huolimatta. Ainakin aurinko paistaa. Lempivuodenaikani on tuloillaan. Viileä ilma virtaa sisään lämpimään asuntooni saaden näyn väreilemään kohdassa, jossa kylmä ja lämmin ilma tappavat toisensa. Hiljaisuus ei häiritse minua. Se on rauhoittavaa ja antaa ajatuksilleni määrättömästi tilaa vaeltaa omia reittejään, ilman, että musiikki johdattelee sitä mihinkään suuntaan.

Kahvin tuoksu täyttää pikkuhiljaa pienen asunnon nurkat ja vetää minut pois ikkunasta. Olen asunut täällä yksin kohta vuoden. Tietyt rutiinit, tavat ja rituaalit ovat jo alkaneet juurtua melko tiukkaan. Olen aina ihmetellyt ihmisiä, jotka menevät kokoajan samoja uria, mutta olen näemmä alkanut itse tulla samanlaiseksi. Rutiinit tekevät arjesta tutumman ja turvallisemman.

2nd POV

Tunnustelen ryppyisellä kädelläni vanhan takkini taskuja. Sormiini osuu pari lanttia. Vanhoihin ruttuisiin kasvoihini nousee pieni hymy. Noukin kolikot käteeni ja köpöttelen kohti pelikoneita. Mieleeni nousee muisto aikojen takaa: nuori nainen kiroili aina sitä kun kaikki kylän mummot valtasivat kaupan jokaisen pelikoneen, eikä hän päässyt kokeilemaan onneaan. Voi toista.. Tässä minä nyt olen yksi niistä kylän mummoista sitten, mietin pudottaessani ensimmäiset lantit koneeseen.

Noin tunnin päästä olen kotimme eteisaulassa. Lasken avaimet varovasti kuppiinsa, -minä kun en koskaan ole oppinut heittämällä osumaan siihen helkkarin kulhoon, jota se kantoi mukanaan aina asunnosta toiseen. Kaiken muun se aina hukkasi muuttokuormissa, paitsi tuon ruman posliinikipon. Hymähdän muistolle. Pysähdyn hetkeksi peilin eteen. Harmaat hiukseni sojottavat vähän joka suuntaan, mutta ovat silti hyvin. Kosketan kädellä kasvojani, -kuinka ne ovatkaan vuosien mittaan muuttuneet. Katselen hetken nimettömässäni kimaltelevaa kulunutta kultasormusta ja lähden köpöttelemään keittiöön. Laitan kahvin keittymään ja avaan terassin oven. On kevät.

Tapasimme keväällä melko tasan 55 vuotta sitten. En voi uskoa, että siitä on niin kauan! Käyn keittiössä kaatamassa itselleni kupin kahvia ja sammuttamassa keittimen. Suunnistan kohti terassia, nappaan mukaani sinisen viltin ja istahdan verannan pehmeälle sohvalle. Lasken kupin pöydälle, suljen silmäni ja nautin auringon lämmöstä kasvoillani. Olen kuulevinani tuttujen sipsahtelevien askelten lähestyvän ja kohta tunnen kuinka, sohvan toinen reuna painuu hieman, kun joku siihen istuu. Lämmin käsi tartuu omaani rakastavasti. Samalla lailla kuin se on tarttunut siihen vuosikymmenten ajan kaikista kolhuista huolimatta. Nautimme hetken hiljaisuudesta, kunnes toinen kuiskaa: "Senkin vanha pieru." Hän hipaisee poskeani nostaen hymyn ryppyisille kasvoilleni. Tuohon romantikkoon minä aikanaan rakastuin.

Hiihtolomahan soli?

Täs oon lomaa nyt vietelly jo jonku aikaa. Ihanaa ku saa vaan olla ja rentoutuu. Tai siis niinku ajatustasollahan asia on noin. Oikeesti oon äitille orjatöissä. Teen kaiken mitä se keksii pyytää. Ja kaikki tää nyt ihan vaan siitä syystä, et hommasin tos joku aika sitte turhan ison puhelinlaskun ja hyvitän sitä nyt työnteolla vähän takasin. Ei tää nyt raskasta oo. Hyvä ku on tekemistä.

Tän työntäytteisen loman takia ja lievän kirjotusinspiraatiokadon takia en oo nyt aikoihin jaksanu aatella mitään postauksia. Kirjotin kyl yhen kantaaottavan tekstin yleistyksistä ja pinnallisuudesta mut päätin loppujen lopuks olla julkasematta sen, syystä tai toisesta. Oon kans tässä loman aikana nähny kavereita ja touhunnu nii paljon kaikkea muuta, etten oo kerinny koneella ihan hirveesti istuskella. (Merkintä naisista nyt ehti kuitenki tähän väliin ku aattelin tän postata vasta loman loppupuolel) Kaiken lisäksi tulin pitkästä aikaa kipeäksikin. Ke-to yönä nousi kuume ja torstai päivä menikin mukavasti vällyjen välissä muiden passatessa. Perjantai-aamuksi kuume oli jo laskenut kokonaan pois.

Kerron tässä nyt kuitenkin nopean selostuksen tän hiihtomaloman tapahtumista. Loman alkamisen kunniaksi vietimme iltaa kavereiden kanssa. Alkuperäinen suunnitelma oli mennä luistelemaan, mutta yhden loukkaantumisen ja lauhojen säiden turmeleman jään takia vietimme illan sisätiloissa. Katselimme muistaakseni telkkaria ja juttelimme mukavia. Lauantaina lähdin porukoiden kyydissä kotia kohti. Pysähdyimme matkallamme Oulusta Keminmaahan Virpiniemessä, missä oli koirahiihdon SM-kisat menossa. Pikkusisko nappasi sitte ykkössijan sarjassaan, et nyt meillon perheessä yhenlainen suomenmestari.

SM-sankarit Inka ja Tinka

Maanantaina lähin meän vaihto-oppilaan kans pyörähtään illanvietossa kaverin tykönä. Jossain vaihees iltaa kävin hakeen oululaiskaverin juna-asemalta joukon jatkoksi.

Seuraavan päivän suunnitelma oli lähteä laskettelemaan Svansteiniin kahden siskon, vaihto-oppilaan ja oululaiskaverin kanssa. Vaihtarimme oli kuitenkin aamulla vähän sairaanoloinen (hangover maybe?), joten jätimme hänet nukkumaan ja suuntasimme rinteeseen neljään pekkaan. Päivä oli hieno, ei paljon pakkasta, aurinko paisto täydeltä terältä, rinteet oli hyväs kunnos ja hanki kiilsi.

Keskiviikkona käytiin aamupäivästä kelkkailemassa jäällä M:n kanssa. Tulipa avattuu tämänki talven kelkkakausi nyt sit. Parempi kai son myöhään ku ei millonkaan. Illalla meinasin töissä olla vähän heikolla hapella ja seuraavana yönä kuume nousikin sitten kunnolla. Torstaista ei nytten sitten enää sen enempää.

Perjantaina olinki sit taas siinä kunnossa et pääsin sängystä ylös ja sitä rataa. Illasta lähin käymään kaverin synttäreillä ja siit viel toisen kaverin tykö jatkoilemaan. Lunta tuli koko päivän melko tuiskeasti vaakatasos pyryttäen, mikä aiheutti sit sen, et ku olin aamuyöstä ajamas kotiin nii jäin pihatielle kääntyes auton kans pyörätielle poikittain jumiin + koko parisataametrinen pihatieki oli polvenkorkusen lumipeitteen alla, et ei toivoakaan et oisin kotipihaan asti päässy. Siin en sit kehannu lähtä ketään herättämään apuun vaa ite vekslasin Toyotan irti ja soitin kaverille et ottasko se mut yöks ku en kotii pääse. Aamulla oli lunta jo sen verran saatu aurattua et pääsin määränpäähäni asti vanhalla etuvetosellani.

Ilta meni rattosasti trivialia pelatessa.
Ei oikee pärjätty tyttöjen kans.

Lauantai oli sit taas nätti päivä. Ilmaki oli lussan puolella ja muutenki mukava kevätsää. Ulkoilupäivä siis. Sisko täytti perjantaina 20 ja juhlat järjestettii lauantaina. Aamulla tehtii pikkusiskojen kans sille kortti ja pikkulikat (voi että ne vihaa tota nimitystä) ja äiti vääns oikee näköispatsaanki lumesta. Tosiaa neiti 20-v oli lomittamassa appilassa nii ehittii tehä kaikki synttärivalmistelut rauhassa ennenku se kerkis sieltä kotiin.

veliseni dominikaanisesta

Illemmalla tehtii sit sisarusten voimin viel ruokaa.
Tortilloja kaikilla täytteillä ! nam!

Tää kortti oli erityisen hauska tehä ku lueskelin jotai lehtiä ja nappasin sieltä täältä vaan lauseen pätkiä ja muodostin niistä kortiin yhtenäisemmän kokonaisuuden. Lopputulos oli melko.. mielenkiintoinen. Kuvatekstistä saa paremmin selvää sisällöstä.

"Ei ihme, että vanhat muksahtelevat tuon tuostakin

Uuden ajan vanha arvoonsa

Jännittävä maailma              sen ei tarvitse olla mahdoton edes vietnamiksi

ymmärrämme aikuiselämää paremmin Australiassa koska pikkukaupungissa kaikki tuntuvat olevan töissä samassa tehtaassa. Saman porukan kanssa tehdään töitä ja eletään arkea. Minä istuin polvet yöpaidan sisällä sykkyrässä sohvankulmalla

ja olen tottunut siihen, että lompakossa on aina vähintään satanen riihikuivia euroja. En todellakaan ole nerokas ja aina samat rituaalit. Mikään mahti maailmassa ei olisi saanut minua jättämään noita värikkäitä elämänkatsomuksia. Kahdenkymmenen vuoden iässä minulle on käynyt päivänselväksi, että aikuiselämässä olen valmis menemään läpi betonin, sillä hurahdin siihen täydellisesti kolmipolvisesta trokeesta. Muina päivinä voi sitten matkustella, käydä teatterissa, viettää aikaa. Käsitykseni oikeasta ja väärästä ja ylipäätään elämästä riittää tällaiseen maailmaan mutta on yhtä tärkeää ajatella pieniä kuin suuria asioita. Jonakin päivänä me kaikki kuolemme, mutta kaikkina muina päivinä emme. Tulevaisuus voi olla yhtä painava kuin menneisyys. Tiedän sen siitä, miten helppoa ja aitoa elämä 20-vuotiaana on."

Naiset

- Me juoksemme ympäri taloa kun harjaamme hampaita.
- Kun olemme suihkussa niin luemme samalla shampoopulloa.
- Nauramme omille vitseillemme ennekuin olemme kerenneet kertoa ne muille.
- Me emme tarvitse kelloa koska meillä on kännykkä.
- Me sanomme "mitä?" Vaikka kuulimme mitä sanottiin.
- Me vihaamme sitä kun tuuli pilaa kampauksen.
- Me katsomme jääkaappiin 10 kertaa päivässä,vaikka emme joka kerta ota sieltä mitään.
- Joudumme soittamaan omaan kännykkään löytääksemme sen.
- Me katsomme kelloa ja joudumme katsomaan uudelleen koska unohdimme mitä se näytti.
- Käännämme tyynyä että voimme nukkua sen viileällä puolella.
- Asetamme herätyskellon aikaisemmin jotta voimme nukkua pidempään.
- Ennen nukkumaanmenoa laskemme kuinka monta tuntia nukumme.

Tuttua, niin tuttua.  On myös varmasti paljon muitakin asioita, mitkä tekevät meistä niin omaperäisiä, jollain tavalla kauhean sympaattisia otuksia. Ruukaan usein kirota sitä kuinka hankalia naiset ovat. Ystäväni huomauttaa monesti toteamukseni jälkeen, ettei lauseessa ole mitään järkeä, koska edustan itsekkin samaa sukupuolta. Niinno.. Ehkä pitäisi sitten vain myöntää, että mahdan itsekkin olla samanlainen. Arvaamaton, tuuliviiri, temperamenttinen, hankalasti selvää otettava jne. Mutta siinäpä tää pointti tuleeki. Naiset on niin hankalia, ettei saman sukupuolen edustajakaan voi ymmärtää.

Mutta! Voisi niitä kyllä ymmärtää myös todella helpostikin. Pitäisi vain yrittää ajatella kaikki omalle kohdalle suhteuttamalla asiat oikeisiin mittakaavoihin. Sun suoristusrauta voi olla toisen hiuslakka. Tai puhelimen katoamisen voisi toisella verrata facebookin kaatumiseen. Kaikki asiat ei oo samansuurusia eri ihmisillä, siksi suhteutus.

Miehien selviytymisoppaissa lukee, että nainen on aina oikeassa, älä edes yritä väittää vastaan. Naisten välisissä suhteissa on vähän monimutkaisempaa lähteä sanomaan noin. Kun on kaksi eriävää mielipidettä ja molempien mielipiteiden omaajat ovat naisia, kuka silloin on oikeassa?

Kun aihetta naiset alkaa miettimään syvemmin huomaa pieniä yksinkertasia asioita kuten
- Nainen ei ikinä riitele, hän esittää perustellen oman näkemyksensä
- Nainen ei ole koskaan väärässä. Jos kuitenkin käy niin, että hän on väärässä, on se väärinkäsitys, joka on suora seuraus jostain, mitä toinen sanoi, teki, ei sanonut tai ei tehnyt.
- Nainen ei koskaan hermostu tai huuda. Hän vain korottaa ääntään ja sanoo mielipiteensä asiallisesti ja perustellen. Samalla hän saattaa pitää refleksitestin, jossa tehtäväsi on ottaa kiinni kaikki kohti lentävät esineet.
- Naisen kysyessä "mitä?" hän vain antaa sinulle tilaisuuden perua sanomisesi.

Jep, ihania, hankalia naisia. Meistä on moneksi.

Kysymyksiä/vastauksia

Oletko parisuhteessa? - En ole
Onko sinulla ihastusta?  - Eipä tällä hetkellä sellaistakaan.
Onko seurustelukumppanin hiuksien värillä merkitystä? - Tärkeempi se lienee pään sisältö kuin sitä peittävän tukan väri, eli sillä ei ole merkitystä
Mitä teit eilen klo seitsemän? - pääsin koulusta. Meinas olla vähän pitemmän puoleinen päivä mut eipä tuo mittää
Paras muisto viime kesästä? - provinssi aivan ehottomasti + se matka sinne
Montako tyynyä on sängyssäsi? - tällä hetkellä näkyy olevan 8
Käytätkö kesällä aurinkolaseja? - Voi kuule, hyvä ku ei kesän jälkee oo semmosia komeita aurinkolasi-rusketusraitoja silmien ympärillä!
Mikä on ensimmäinen lähelläsi oleva esine vasemmalla? - hupelin
Onko sinulla lävistyksiä? - jepsjeps. Korvis venytykset + yks normireikä, kieli-, kulma-, huuli- ja napakorut löytyy.
Onko sinulla tatuointeja? - Eipä vielä sellasia, mut suunnitelmis ois joskus hommata
Katsotko mielelläsi kauhuleffoja? - En oikeestaan. Jotenki ahistava kattoo sellasii, mis toiset on iha painees/peloissaan/tuskissaan tms.
Osaatko kokata? - Kyl mää jonku verran, mut aattelin kuitenki kokeilla parantaa taitojani pikkuhiljaa
Onko sänkysi alla tavaraa? - Ei siellä ainakaan pitäs olla. Mut harvemmin tulee sinne kurkittua, joten dunno
Mitä lukee viimeiseksi lähetyssä viestissä? - no ehe ehe, joo mä oon atm tosi huono antaan rakkautta yhtään kellekkään
Mitä mieltä olet kaukosuhteista? - En oo koskaan ollu moisessa, mut voisin kuvitella, et pystysin sellaseen. En kuitenkaan pidä niit pysyvinä juttuina. Ne joko kaatuu omaan toivottomuuteensa, tai sit muuttuu jossai vaihees "lyhyemmän-matkan-suhteeks"
Mikä biisi soi tällä hetkellä? - Kappas perhana ku alko just soimaan Titanium
Mitä teet yleensä koneella ollessasi? - Koulujuttuja, blogia kirjottelen, maksan laskut ja kaikkee muuta yhtä tylsän kuulosta
Kerro arvistasi ja mistä ne on tullut? - Onhan mulla pari pientä käsis ja jalois ja ne on vaa jostai pikku vahingoista tullu. Ei mitää kauheen suuria tarinoita niiden takana.
Mottosi? - Dream as if you'll live forever. Live as if you'll die today. ehkäpä
Missä järjestyksessä seuraavat asiat ovat elämässäsi: ystävät, perhe, työ, oma terveys, raha? - Tätä ku lähtis pohtiin oikee kunnolla ja vastaa rehellisesti.. Ensin tulee työ, jonka nyt mieltäsin kouluks, koska uhraan sille eniten omaa aikaani tällä hetkellä. Seuraavaks tulee raha, ku tarvin sitä niin moneen: pitää maksaa laskut, ostaa ruokaa ja junalippu kotiin tms. Kolmanneks sijottus joko perhe tai ystävät.. Ovat vaa nii tärkeitä molemmat et saavat nyt jakaa ton sijan. Kappas, -oma terveys jäi viimiseks. En voi väittää et huolehtisin terveydestäni kauheen hyvin tällä hetkellä. En harrasta liikuntaa tai mitään muutakaan terveyttäni edistävää. Kysymyksessähän nimenomaan kysyttiin missä järjestyksessä asiat nyt ovat, mutta jos olisi kysytty, missä järjestyksessä haluaisin niiden olevan, olisin vastannut: Oma terveys, perhe/ystävät, raha ja työ. Eli päinvastoin.
Kuinka monesti olet ollut rakastunut? - kahdesti luulisin
Kuinka monesti sydämesi on särkynyt? - miten ton nyt ottas. Korkeintaan kerran
Kuinka monta sydäntä olet särkenyt? - Villi veikkaus: 2 tai enemmän
Jos saisit minkä tahansa erikoiskyvyn, minkä ottaisit? - Joskus haluisin vaan muuttuu näkymättömäks. Toisaalta ois loppujen lopuks niin turha kyky et huhhuh.. Oisko hyvä erikoiskyky se et ymmärtäs naisia?
Lempisukkasi ja miksi? - sellaset ehjät, joilla on samanlainen kaveri, koska siksi.
Käytätkö nukkuessasi sukkia? - en. Tykkään olla ilman sukkia nii paljon ku mahollista, ku oon tällänen luonnonlapsi
Lempisuklaa? - valkosuklaa <3
Lempijuoma? - vesi
Osaatko yhtään lausetta viroksi? - emmä nyt suoranaisesti mitää lausetta osaa. Jotai sanoja sieltä täältä vaan. Käykö tää: Kiiresti avada pudelin kork.