Hiihtolomahan soli?

Täs oon lomaa nyt vietelly jo jonku aikaa. Ihanaa ku saa vaan olla ja rentoutuu. Tai siis niinku ajatustasollahan asia on noin. Oikeesti oon äitille orjatöissä. Teen kaiken mitä se keksii pyytää. Ja kaikki tää nyt ihan vaan siitä syystä, et hommasin tos joku aika sitte turhan ison puhelinlaskun ja hyvitän sitä nyt työnteolla vähän takasin. Ei tää nyt raskasta oo. Hyvä ku on tekemistä.

Tän työntäytteisen loman takia ja lievän kirjotusinspiraatiokadon takia en oo nyt aikoihin jaksanu aatella mitään postauksia. Kirjotin kyl yhen kantaaottavan tekstin yleistyksistä ja pinnallisuudesta mut päätin loppujen lopuks olla julkasematta sen, syystä tai toisesta. Oon kans tässä loman aikana nähny kavereita ja touhunnu nii paljon kaikkea muuta, etten oo kerinny koneella ihan hirveesti istuskella. (Merkintä naisista nyt ehti kuitenki tähän väliin ku aattelin tän postata vasta loman loppupuolel) Kaiken lisäksi tulin pitkästä aikaa kipeäksikin. Ke-to yönä nousi kuume ja torstai päivä menikin mukavasti vällyjen välissä muiden passatessa. Perjantai-aamuksi kuume oli jo laskenut kokonaan pois.

Kerron tässä nyt kuitenkin nopean selostuksen tän hiihtomaloman tapahtumista. Loman alkamisen kunniaksi vietimme iltaa kavereiden kanssa. Alkuperäinen suunnitelma oli mennä luistelemaan, mutta yhden loukkaantumisen ja lauhojen säiden turmeleman jään takia vietimme illan sisätiloissa. Katselimme muistaakseni telkkaria ja juttelimme mukavia. Lauantaina lähdin porukoiden kyydissä kotia kohti. Pysähdyimme matkallamme Oulusta Keminmaahan Virpiniemessä, missä oli koirahiihdon SM-kisat menossa. Pikkusisko nappasi sitte ykkössijan sarjassaan, et nyt meillon perheessä yhenlainen suomenmestari.

SM-sankarit Inka ja Tinka

Maanantaina lähin meän vaihto-oppilaan kans pyörähtään illanvietossa kaverin tykönä. Jossain vaihees iltaa kävin hakeen oululaiskaverin juna-asemalta joukon jatkoksi.

Seuraavan päivän suunnitelma oli lähteä laskettelemaan Svansteiniin kahden siskon, vaihto-oppilaan ja oululaiskaverin kanssa. Vaihtarimme oli kuitenkin aamulla vähän sairaanoloinen (hangover maybe?), joten jätimme hänet nukkumaan ja suuntasimme rinteeseen neljään pekkaan. Päivä oli hieno, ei paljon pakkasta, aurinko paisto täydeltä terältä, rinteet oli hyväs kunnos ja hanki kiilsi.

Keskiviikkona käytiin aamupäivästä kelkkailemassa jäällä M:n kanssa. Tulipa avattuu tämänki talven kelkkakausi nyt sit. Parempi kai son myöhään ku ei millonkaan. Illalla meinasin töissä olla vähän heikolla hapella ja seuraavana yönä kuume nousikin sitten kunnolla. Torstaista ei nytten sitten enää sen enempää.

Perjantaina olinki sit taas siinä kunnossa et pääsin sängystä ylös ja sitä rataa. Illasta lähin käymään kaverin synttäreillä ja siit viel toisen kaverin tykö jatkoilemaan. Lunta tuli koko päivän melko tuiskeasti vaakatasos pyryttäen, mikä aiheutti sit sen, et ku olin aamuyöstä ajamas kotiin nii jäin pihatielle kääntyes auton kans pyörätielle poikittain jumiin + koko parisataametrinen pihatieki oli polvenkorkusen lumipeitteen alla, et ei toivoakaan et oisin kotipihaan asti päässy. Siin en sit kehannu lähtä ketään herättämään apuun vaa ite vekslasin Toyotan irti ja soitin kaverille et ottasko se mut yöks ku en kotii pääse. Aamulla oli lunta jo sen verran saatu aurattua et pääsin määränpäähäni asti vanhalla etuvetosellani.

Ilta meni rattosasti trivialia pelatessa.
Ei oikee pärjätty tyttöjen kans.

Lauantai oli sit taas nätti päivä. Ilmaki oli lussan puolella ja muutenki mukava kevätsää. Ulkoilupäivä siis. Sisko täytti perjantaina 20 ja juhlat järjestettii lauantaina. Aamulla tehtii pikkusiskojen kans sille kortti ja pikkulikat (voi että ne vihaa tota nimitystä) ja äiti vääns oikee näköispatsaanki lumesta. Tosiaa neiti 20-v oli lomittamassa appilassa nii ehittii tehä kaikki synttärivalmistelut rauhassa ennenku se kerkis sieltä kotiin.

veliseni dominikaanisesta

Illemmalla tehtii sit sisarusten voimin viel ruokaa.
Tortilloja kaikilla täytteillä ! nam!

Tää kortti oli erityisen hauska tehä ku lueskelin jotai lehtiä ja nappasin sieltä täältä vaan lauseen pätkiä ja muodostin niistä kortiin yhtenäisemmän kokonaisuuden. Lopputulos oli melko.. mielenkiintoinen. Kuvatekstistä saa paremmin selvää sisällöstä.

"Ei ihme, että vanhat muksahtelevat tuon tuostakin

Uuden ajan vanha arvoonsa

Jännittävä maailma              sen ei tarvitse olla mahdoton edes vietnamiksi

ymmärrämme aikuiselämää paremmin Australiassa koska pikkukaupungissa kaikki tuntuvat olevan töissä samassa tehtaassa. Saman porukan kanssa tehdään töitä ja eletään arkea. Minä istuin polvet yöpaidan sisällä sykkyrässä sohvankulmalla

ja olen tottunut siihen, että lompakossa on aina vähintään satanen riihikuivia euroja. En todellakaan ole nerokas ja aina samat rituaalit. Mikään mahti maailmassa ei olisi saanut minua jättämään noita värikkäitä elämänkatsomuksia. Kahdenkymmenen vuoden iässä minulle on käynyt päivänselväksi, että aikuiselämässä olen valmis menemään läpi betonin, sillä hurahdin siihen täydellisesti kolmipolvisesta trokeesta. Muina päivinä voi sitten matkustella, käydä teatterissa, viettää aikaa. Käsitykseni oikeasta ja väärästä ja ylipäätään elämästä riittää tällaiseen maailmaan mutta on yhtä tärkeää ajatella pieniä kuin suuria asioita. Jonakin päivänä me kaikki kuolemme, mutta kaikkina muina päivinä emme. Tulevaisuus voi olla yhtä painava kuin menneisyys. Tiedän sen siitä, miten helppoa ja aitoa elämä 20-vuotiaana on."