Muutin täs pikkasen päälle kolme viikkoa sitten Helsinkiin työharjotteluun. Ensimmäiset viikot näillä leveyksillä oli niin täynnä kaikkea uutta, etten missään vaiheessa ehtinyt pysähtyä niin pitkäksi aikaa, että olisin kerinnyt kirjoittamiseen keskittyä. Blogin kirjoittaminen ja muut velvollisuudet on vähän jääneet tässä hektisyydessä. Ja sitten aina ku ois ollut aikaa kirjoittaa, iski hirveä lorvikatarri, enkä ole edes konetta jaksanut avata. Elikkäs anteeksi. Lupaan keritessäni parantaa tapani..
Mutta siirrynpäs aiheessani lähemmäs otsikkoa. Tapahtu sellanen juttu mikä nyt pakotti mut pysähtymään. Jouduin työpäivänkin keskeyttämään ja siirtymään takaisin tämänkertaiseen väliaikaisluukkuuni ja lysähtämään sohvalle. On asioita mitkä voi vaan mykistää ihmisen. Joillekkin sattuu jotain traumaattisen kamalaa tai yllätyksellisen ihanaa, mikä mykistää täysin. Minulle ei käynyt kumpaakaan näistä.. Hiljaseks mut näet veti Helsingin seudun rikkaimman syrjäkylän ainoa katoksiton bussipysäkki lauantai-iltapäivällä noin kello 17:00 - 17:30 välisenä aikana. Siinä mie kyyhötin vasten olkapäänkorkusta lauta-aitaa, jonka takana kasvoi jonkin sortin pensas, jonka oksat ylettivät viitisen senttiä aidan takaa kadun puolelle. Olin asettautunut tarkasti niiden oksien kolmen lehden alle aitaa vasten, mutta en sitten jäänyt huomaamatta, vaikka kovasti olisin halunnut. Huomaamatta miltä? Siltä helkkarinmoiselta rankkasateelta! Jumankauti ku sitä vettä tuli sillee "WHOOOOSS! Juu ei, emmää millään ohikulkumatkalla oo, ku sulle pidän seuraa nii kauan ku bussia odotat. Oho kato sulla on yks kuiva kohta tossa, anskun mää. WHOUS!"
Sit ku se bussi lopulta tuli ja sain hyvin kostean olemukseni sisään oli kuskin ensimmäinen kysymys hilpeästi: "Sataaks siellä" No ei hitossa sada, ku juoksin sadettimen läpi. --Kakskytkolme kertaa. "Joo sataa.." Kyllä, olen nytten sitten flunssassa ja siinä sivussa lähti kaunis äänenikin.
Kuvia sitten kertomatta jääneistä tapahtumista, olkaa hyvä
 |
| Kuka tunnustaa? |
 |
| Lupasin olla ottamatta vastuuta jos tulee huono |
 |
| Kesärojekti: tuolin restaurointi. -tässä siis valamiina toi |
 |
| Kaverin kanssa mustikassa. Musta oliki hirveesti hyötyä |
 |
|
Helsingin ihmeitä. Aatelkaa: otin neljän ruuhkasta oikee kuvan ku oli nii uutta ja ennennäke-
mätöntä mulle. Sit bongasin myös ton Allegron ja törmäsin lähijunas paikalliseen joogaa- jaan. Huomaa kuin hyvin toi harrastus saa aivot nollautumaan ja saa kaiken ympärillä olevan hälinän pois mielestä. Ihanaa. |
 |
| Helsinki-missioni |
Tässäpä tää paljon kaivattu postaus sitte oli. Epäselvyydestä voi syyttää tätä mun kuumeista houretilaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti