Huomatkaa! Tää on kirjotettu sillon ku se tulivuori posahti tuolla pohjosimassa pohjosmaassa toissavuonna, mut painostuksen takia tämä nyt julkaistakoot täälläkin.
tekijä: Meri päivä: 22. huhtikuuta 2010
On se jännä. Yks tulivuori poksahtaa jossain maailman laidalla ja heti ollaan jumissa ku Eemeli soppakulhossa.
Ku oikeen aattelee nii mie olisin halunnu olla jossain lämpimässä paikassa ainaki 10 tonnia taskussa. Paluumatka kahen tonnin autolla hyvässä seurassa olis varmaan ollu melkonen kokemus. Siinä olis kerrottavaa sitte eläkepäivilläki. Ja kokemushan on kuitenki ihmisten antama nimitys erinäisille vastoinkäymisille. Tai toisinpäin.
Mut onhan tommosilla tapahtumilla muitaki haittapuolia ku se, että Ahtisaari joutuu matkustamaan autolla 150 tuntia Lissabonista takaisin Suomeen. Ja sille herralle sen luulis olevan helppoa, ku viimeistään sen nobel-palkinnon jälkeen kuvittelis, että hällä on varaa matkustaa tuommonen matka. Mut aatteleppa niitä raukkoja sitte, jotka oli laskenu lomakassansa niin, että juuri ja juuri pääsee lentäen kotiin kahden viikon lekottelun jälkeen. Ja lentoliput on maksettu jo etukäteen.
....Takaisin aiheeseen: miten kävi kaikkien hätälentojen ynnä muiden sellaisten? Jos joku on loukannut itsensä jossain kissan pierun tuolla puolen niin kuka sen raukan pääsi sieltä hakemaan ja millä? Mutta kävikö tässä kuitenki onni onnettomuudessa, kun ei mitään muuta katastrofia sattunut tuhkapilven leijuskellessa rauhallisesti taivaalla? No kuolihan tuo Puolan presidentti ja kaikki kutsutut ei päässy seuraamaan hautajaisia, mutta sitä nyt en suoranaiseks katastofiksi sanois. Tarkotan tietenki, et onhan se harmi, että se Lech Kaczynski ja kumppanit tipahti taivaalta, mutta se, ettei jokanen, jonka nimi on joskus mainittu jonkin valtakunnan vaalimainoksissa, päässeet hautajaisiin.
En muista tiiä, mut itte olen yrittäny kattella tuhkapilveä monestaki eri näkökulmasta. Mut meinaa olla, että vaikka kuinka tiirailisi, niin taivaalla näkyvät pilvenhattarat näyttävät aivan samalta kuin vaikkapa kuukausi sitten. Sääennustajat saa hyviä palkkoja ja varmaan extrojaki siitä, että ne yrittää ennustaa mihin suuntaan se hiukkaspilvi on menossa. Ja me tallukat vielä uskotaan! Eihän siellä taivaalla välttämättä mitään ole, mutta saadaanpa aihetta uutisoida. Ja iltalehdet myyvät yliampuvilla otsikoillaa. Mutta tuskimpa kukaan ihan huvin vuoksi pysäyttää puolen maapallon lentoliikenteen vain saadakseen jotain juttua uutisiin. Mutta joka vuosi jotakin. On WTC:tä ja zunamia ja tänä vuonna mennään aivan uusin teemoin.
Voi kun olisivat lentomiehet ryhtyneet nyt lakkoon niin ei olis ketään harmittanut yhtä paljon, kuin silloin, kun päättivät ryhtyä kesken lentokelien. Nyt tulee sitten tuplasti takkiin. Ensin menetettiin pari miljoonaa lentäjien tuittuilujen takia ja sitten päätti maapallokin pistää tuulemaan.
Eipä tässä voi sitten muuta kuin todeta vanhan viisauden, ettei tässä maailmassa ole muuta varmaa kuin jatkuva muutos ja köyhän kuolema. Pakko siihen on vaan taipua. Jälleen kerran maapallo todisti ettei kukaan voi täysin kahlita sitä omaan tahtoonsa. Joskus pikku kertaus varmasti tekee hyvää meille pilalle hemmoteilluille pullanmussuttajille, jotka oletamme asioiden tapahtuvan täysin niinkuin olemme ne suunnitelleet.
Ku oikeen aattelee nii mie olisin halunnu olla jossain lämpimässä paikassa ainaki 10 tonnia taskussa. Paluumatka kahen tonnin autolla hyvässä seurassa olis varmaan ollu melkonen kokemus. Siinä olis kerrottavaa sitte eläkepäivilläki. Ja kokemushan on kuitenki ihmisten antama nimitys erinäisille vastoinkäymisille. Tai toisinpäin.
Mut onhan tommosilla tapahtumilla muitaki haittapuolia ku se, että Ahtisaari joutuu matkustamaan autolla 150 tuntia Lissabonista takaisin Suomeen. Ja sille herralle sen luulis olevan helppoa, ku viimeistään sen nobel-palkinnon jälkeen kuvittelis, että hällä on varaa matkustaa tuommonen matka. Mut aatteleppa niitä raukkoja sitte, jotka oli laskenu lomakassansa niin, että juuri ja juuri pääsee lentäen kotiin kahden viikon lekottelun jälkeen. Ja lentoliput on maksettu jo etukäteen.
....Takaisin aiheeseen: miten kävi kaikkien hätälentojen ynnä muiden sellaisten? Jos joku on loukannut itsensä jossain kissan pierun tuolla puolen niin kuka sen raukan pääsi sieltä hakemaan ja millä? Mutta kävikö tässä kuitenki onni onnettomuudessa, kun ei mitään muuta katastrofia sattunut tuhkapilven leijuskellessa rauhallisesti taivaalla? No kuolihan tuo Puolan presidentti ja kaikki kutsutut ei päässy seuraamaan hautajaisia, mutta sitä nyt en suoranaiseks katastofiksi sanois. Tarkotan tietenki, et onhan se harmi, että se Lech Kaczynski ja kumppanit tipahti taivaalta, mutta se, ettei jokanen, jonka nimi on joskus mainittu jonkin valtakunnan vaalimainoksissa, päässeet hautajaisiin.
En muista tiiä, mut itte olen yrittäny kattella tuhkapilveä monestaki eri näkökulmasta. Mut meinaa olla, että vaikka kuinka tiirailisi, niin taivaalla näkyvät pilvenhattarat näyttävät aivan samalta kuin vaikkapa kuukausi sitten. Sääennustajat saa hyviä palkkoja ja varmaan extrojaki siitä, että ne yrittää ennustaa mihin suuntaan se hiukkaspilvi on menossa. Ja me tallukat vielä uskotaan! Eihän siellä taivaalla välttämättä mitään ole, mutta saadaanpa aihetta uutisoida. Ja iltalehdet myyvät yliampuvilla otsikoillaa. Mutta tuskimpa kukaan ihan huvin vuoksi pysäyttää puolen maapallon lentoliikenteen vain saadakseen jotain juttua uutisiin. Mutta joka vuosi jotakin. On WTC:tä ja zunamia ja tänä vuonna mennään aivan uusin teemoin.
Voi kun olisivat lentomiehet ryhtyneet nyt lakkoon niin ei olis ketään harmittanut yhtä paljon, kuin silloin, kun päättivät ryhtyä kesken lentokelien. Nyt tulee sitten tuplasti takkiin. Ensin menetettiin pari miljoonaa lentäjien tuittuilujen takia ja sitten päätti maapallokin pistää tuulemaan.
Eipä tässä voi sitten muuta kuin todeta vanhan viisauden, ettei tässä maailmassa ole muuta varmaa kuin jatkuva muutos ja köyhän kuolema. Pakko siihen on vaan taipua. Jälleen kerran maapallo todisti ettei kukaan voi täysin kahlita sitä omaan tahtoonsa. Joskus pikku kertaus varmasti tekee hyvää meille pilalle hemmoteilluille pullanmussuttajille, jotka oletamme asioiden tapahtuvan täysin niinkuin olemme ne suunnitelleet.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti