Tuomittuna tyhmyyteen

Huomasinpa juuri, että sisälläni asuu pikkuvanha, yhä uudestaan samoja uria puusuksilla potkiva, perässä kulkeva, samat virheet toistava arvostelija. Helposti tulisi aloitettua tämäkin teksti jo kuluneella, mutta, ah, niin totuutta hipovalla fraasilla: Nykyään on taas kaikki niin päin prinkkalaa ja kyllä ennen osattiin paljon paremmin. Tiedättekös.
Vaan miksi uudistaa mitään mikä toimii jo sellaisenaan?
Nauttikaa.


Tyhmyydestä ja unohtelusta on tullut nykymaailmassa jo kansantauti. Tämän pääsee itsekkin toteamaan yksinkertaisimmin menemällä surullisenkuuluisiin feissarimokiin, jonne ihmiset ovat ilmiantaneet toinen toistaan älyvaapaampia päivityksiä ja keskusteluja. Vaan ei meidän suomalaisten ihan vielä kannata häpeästä punastella, sillä myös muussa maailmassa on havaittavissa samankaltaisia hajamielisyyden ilmiöitä. Feissarimokilla on myös lontoon murteella julkaistu sukulainen failbook.

Netin ja monen muun ihmeellisen tiedonjakokanavan kautta pääsee helposti kärryille siitä, ettei ihminen välttämättä olekkaan kehittynyt apinasta, vaan ihmisestä on kehittymässä apina. Muutosta tapahtuu ja kehitys kehittyy, mutta olisi varmaan liikaa toivottu, että kaikki kehitys kulkisi eteenpäin. Hipasu sinne tänne nii jo toimii kaikenmaailman pelit ja vempeleet (paitsi tietyt puhelinmallit ei toimi. Ei hipasten, eikä hakaten). Kaikki muisti on ulkoista ja sitä voi siirtää talteen useampiin kohteisiin. Ilman facebookkia nykyihminen ei muistaisi varmaan mitään. Tuo netin sosialisoiva ihme on monen "rakas päiväkirja", jolle kerrotaan aivan kaikki.

TV:ssä pyörii useitakin ohjelmia johon on koottu nauruhermoja kutkuttavia kotivideoita. MTV:llä on se ohjelma, mikä on yksinkertasesti mahdoton suomalaisen ensimmäisellä yrityksellä oikein lausua: Ridiculousness. TV5:lla pyörii AFV (America's funniest home videos). Ei tietenkään unohdeta rakkaita maanmiehiämme, Duudsoneita. Fiktiiviset sarjat kuten Pikku-Britannia ja Justimus parodisoivat omalla tavallaan esiin tän maailmanajan hölmöläisyyteen taipuvaa meininkiä.

Vaan meidän kaikkien riemuksi yksinkertaisuutta ei tarvitse seurata vain ruudun takaa. Viettämällä laatuaikaa ystäviensä ja perheensä kanssa, pääsee nopeasti toteamaan että koko nyky-yhteiskunta ja maailmankaikkeus on tuomittu tyhmyyteen. Yksi kaveri yrittää korjata läppärin virtajohtoa haarukalla, toinen heittää autonavaimet autoonsa ja oven perässä lukkoon ja kiinni, kolmannen mielestä ei ole ollenkaan kummallista käyttää uunivuokaa nuudelien keittoon. Äiti kyselee uimahallin kahvilassa voiko hän kenties maksaa kotiloilla, pikkusiskon mielestä blondius on vain ulkoista ja isosisko ei pysty ajamaan skootterilla Torniosta Keminmaahan harkitsemmatta vakavasti matkalukemisen ostamista. Itse lämmitän kämppääni sähköuunin jälkilämmöllä ja valaisen suihkullisen vessani iänvanhoilla vain sisäkäyttöön -jouluvaloilla. Patterit lainaan palovaroittimesta ja vaahtokarkit paistan sytkärillä. Meistä on moneksi, mutta olen vakavasti sitä mieltä, että fiksu ihminen on vain urbaani legenda.

a