Maailmanlopun meininkiä

Ennustettiin, odotettiin, pelättiin, elettiin se päivä, selvittiin ja eteenpäin jatkettiin. Että semmonen maailmanloppu meillä tänä vuonna oli. Mitään ei tapahtunu! Jumalauta Harold Camping titteliltään kokenut maailmanloppujen ennustaja. Kokenut ja kokenut. Noh, kyllähän se pari maailmanloppua kerkes ennustaa ennenku ite otti ja kuoli. Ensin ukko uhosi, et maailma loppuu 21. toukokuuta 1988, sitte 7.syyskuuta 1994. Noitten päiväysten mentyä ohi tuli uudet laskelmat ja ennustukset: 21.5.2011 jälkeen piti tulla viiden kuukauden pitunen "kaikki vaan menee paskaks" -aikakausi ja sit POKS ja se koko universumista.

Muistan hyvin tarkasti (öhö öhö) tuon päivämäärän 21.5.2011. Heräsin aamulla ja samantien mut valtas semmonen mielettömän vahva tunne, et maailma tulee muuttumaan tänään radikaalisti. Kaverit ties kans ton päivän olevan poikkeuksellinen. Kokoonnuttiin kaikki mun tykö istumaan ympyrään keittiön lattialle. Muutama kaveri tuli yli sadan kilometrin päästä kokemaan tuon kyseisen päivän luokseni. Tunnelma oli hilpeä ja vauhti kasvoi sitä mukaan kun kello kävi yhä lähempänä puoltayötä.

Siirryimme ennen keskiyötä pienemmällä porukalla paikkaan, jossa tapasimme muitakin kaltaisiamme. Ihmiset pyörivät ympärilläni ilman mitään suunniteltua päämäärää, huoneet, joissa olimme, olivat pimeitä, valot välkkyivät ja äänien pauhu oli kurviahuumaavan kova. Tuon tuostakin eksyin kavereistani ihmishälinään ja rakennuksen hämäriin huoneisiin.

Kaikesta huolimatta selvisin tuosta päivästä hengissä. Kompuroin yöllä neljän maissa kämpilleni väsyneenä ja hirveessä humalantunteessa. Kaaduin sänkyyn silloisen tyttöystäväni viereen, joka heräsi hiljaiseen rymyämiseeni:
"Missäs olitte?"
"Tovelissa.."
"Missä??"
"No hitto Tivolissa!"

Tuo päivämäärä 21.5.2011 on noin tarkasti muistissani, koska silloin minusta tuli täysi-ikäinen.