Pikkusiskollani on syysloma ja hän on kylästelemässä luonani. Hän oli kylillä luuhannut sen aikaa kun itse olin treeneissä ja myös päässyt minua ennen kotiin, koska vara-avaimenhaltijani oli antanut hänelle avaimen aikaisemmin illalla käydessään auttamassa puunkannossa.
Mietin ennen treeneihin lähtöä, etten todellakaan tänään jaksaisi mitään rääkkiä. Laiskotti aivan hirveästi. Päätin kuitenkin mennä, kun ei ollut mitään tarpeeksi hyvää syytä jättää käymättä. Treenien jälkeen kuitenkin mietin kaksi kertaa ankarammin olisiko sen kerran väliin jättäminen kuitenkin ollut parempi vaihtoehto. Paikat ovat kipeinä, mustelmilla ja takuulla jumissa seuraavana aamuna. En muista paljoakaan mitä alkulämmittelyssä teimme, koska kaikki ajatus ja energia meni siihen, että pysyisi hengissä. Olisi selkeesti tarvetta jättää muutama pahe pois ja muuttaa muutenkin joitain elämäntapojaan.
Elämäntavoista tulikin mieleeni rutiinit ja rutiineista eräs tapaus, jonka takia iltoihini on ilmestynyt aivan uusi viettotapa. Yöt venyvät pitkiksi, näppäimet kuluvat ja silmät väsyvät näytön tuijottamiseen. Keksipeli pyörii taustalla ja skypen pienessä ruudussa lainehtii verbaalinen vesiputous. Kun kello lähestyy aamu kolmea saatan uskaltautua mainitsemaan keskustelukumppanilleni jotain ajasta, energiasta ja sen mahdollisesta tarpeellisuudesta seuraavanakin päivänä.
Muutoksia, muutoksia. Sitä on liikkeellä. Syksy ei kun ole mikään tavaton aika semmoisille. Ihmiset aloittavat uusia harrastuksia ja etsivät elämäänsä valoisia asioita, jottei syksy pääsisi masentamaan, eikä tuleva talvi tuntuisi niin kylmältä.
Puntti tulitikkuja ja tuikkupussi jos ei muuta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti